Media- ja viestintätieteet on yliopistokentässä suhteellisen uusi tutkimus- ja koulutusala. Monista perinteisemmistä aloista poiketen se on myös lähtökohtaisesti monitieteinen. Vuonna 2012 media- ja viestintäalaa arvioineet kansainväliset asiantuntijat totesivat, että Suomessa ala yhdistää ainutlaatuisella tavalla humanististen tieteiden, tekniikan, kaupan, taiteen ja yhteiskuntatieteiden näkökulmia. He pitivät monitieteisyyttä haastavana, koska alaa ei saada helposti kuvattua yhteen muottiin, mutta nostivat sen myös esiin erityisenä vahvuutena. Koska ala mahdollistaa erilaisia lähestymistapoja ja tutkimuskohteita, on se joustava ja dynaaminen tieteenala, joka taipuu sujuvasti ajankohtaisten kysymysten tarkasteluun.
Ajassa kiinni olevana media- ja viestintätieteet on myös opiskelijoille houkutteleva vaihtoehto. Viestintäalalle digitalisaatio on tuonut ja tuo paljon uusia ja jatkuvasti kehittyviä työtehtäviä. Niihin alan yliopisto-opinnot antavat hyvän pohjan. Tällaisia tehtäviä syntyy erityisesti ihmisen ja tekniikan väliin. Monenlaisia viestinnän ammattilaisia tarvitaan esimerkiksi verkon kautta tarjottavien digitaalisten palvelujen, kuten terveyspalvelujen lisääntyessä. Sama koskee elämysteollisuuden digitalisoitumista. Nämä tehtävät vaativat laaja-alaista ymmärrystä, eettistä silmää ja analyyttistä ja kriittistä ajattelua. Yliopistokoulutus on tämän henkisen pääoman tuottamista varten.
Erityistehtävänä media- ja viestintätieteiden tutkimuksella on auttaa ymmärtämään oman aikamme ilmiöitä. Nykyisessä niin sanotussa totuudenjälkeisessä ajassa viestinnän merkitys korostuu entisestään. Näyttää siltä, että kuka tahansa voi puhua mitä tahansa julkisesti eikä sanotun todenperäisyydellä juurikaan ole väliä. Tärkeintä on, että sanoman perussävy myötäilee riittävän vahvasti jonkun intressitahon ajatusmaailmaa, jolloin sanomalla on siihen positiivisesti suhtautuva yleisö. Tämä yleisö takaa, että kriittisiä ääniä ei tarvitse kuunnella tai ottaa huomioon, koska niitä kohtaan voi aina esittää erilaisia syytöksiä puolueellisuudesta tai ajojahdista.
Tällaisesta totuudenjälkeisestä viestintätavasta Maria Eronen-Valli käyttää väitöskirjassaan termiä itseilmaisullinen retoriikka. Viestintätavan mekanismit ja vaikutukset ovat mutkikkaita ja kietoutuvat yhteiskunnan rakenteisiin ja valtaan, joten niillä on vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Siksi ne pitää tiedostaa ja tunnistaa. Niiden toimintalogiikkaa täytyy ymmärtää ja osata tarvittaessa myös purkaa ja vastustaa. Toisaalta niitä täytyy osata hyödyntää eettisessä rakentavassa hengessä. Totuudenjälkeisessä ajassa luoviminen helpottuu, kun ymmärtää miten tieto rakentuu ja miten sitä käytetään vallan välineenä. Tähän tarvitaan viestintätieteellistä tutkimusta ja koulutusta.
Viestinnän tutkimukseen ja koulutukseen kuuluu myös sen hahmottaminen, mitä eri viestinnän välineet mahdollistavat, minkälaiseen viestintään ne sopivat ja minkälaista logiikkaa niiden käyttö vaatii. Näiden yhteiskunnan ja inhimillisen toiminnan taustalla vaikuttavien tekijöiden tutkimiseen ja opettamiseen tarvitaan yhä vahvempaa viestintätieteellistä tutkimusta ja opetusta nyt ja tulevaisuudessa. Tätä kehitetään parasta aikaa Vaasan yliopistossa: olethan mukana kehittämistyössä!
Comments